Meidän tilalla asuu kolme aasia:
Viikkari-tamma, on meidän ensimmäinen aasimme ja saannut nimensä Viking Linen sumutorven kuuloisesta äänestä. Viikkari on vahvapersoona ja ehdoton pomo aasiemme keskuudessa. Rapsuttaessa sen saa röhkimään. Alisa, äiti aasi on hieman arempi, todella kaunis kirjava tamma. Jos maltat hetken odottaa niin Alisa on myös varsin huomion kipeä, mutta tosiaan ei pidä nopeasti ja röyhkeästi lähestyvistä ihmisistä ja sellaisissa tilanteissa pitää tutustumis välimatkan n2m. Alisan varsa, Vili-Jyrki on syntynyt kesällä -23. Se onkin aikamoinen sydäntenvalloittaja. Vili pitää tällähetkellä huolen että tammat eivät pyöristy ulos heinätarjoilusta, sillä tarhassa on leikittävä hippaa syömisen sijaan. Aasien kanssa käymme kävelyillä ja teemme agility juttuja. Viikkari on kyllä ratsu- ja ajokoulutettu, mutta ei ole säännöllisesti käytetty siinä. |
|
Kesyaasi on kaikkein vanhimpia kotieläimiä, se kesytettiin 4000 eaa. Pohjois-Afrikassa. Eteläisissä maissa aasi oli tärkein kotieläin ja kantojuhta, ja on paikoin edelleenkin. Kesyaasin tehtäviin on kuulunut kuormien vetäminen tai kantaminen.
Eurooppalaiset muodot poikkeavat melko lailla eteläisistä aaseista. Egyptiläinen aasi on sopusuhtainen, temperamenttinen ja poikkeuksellisen voimakas, joka ei jää paljoa suorituksissa jälkeen edes hevosesta. Aasit soveltuvat myös ratsuiksi, ne kulkevat verkkaisesti ja laukkaavat pehmeästi. Monet lajit osaavat myös luonnostaan tasakäynnin. Aasirotuja on monen kokoisia, Kreikassa ja Espanjassa on pieniä aaseja. Kookkain aasirotu on jalostettu Etelä-Ranskassa: Poitoun aasien oriiden säkäkorkeus on yli 150 senttiä. Tavallinen työaasi on keskikokoinen, lihaksikas, kestävä ja vähään tyytyvä. Kesyissä aaseissa on perin vähän luonnonvaraisten sukulaisten hurjuutta ja rohkeutta, tosin sen ajoittainen jääräpäisyys viittaa alkuperäiseen luonteenpiirteeseen. Aistit ovat yhtä hyvin kehittyneet kuin villinkin aasin.
Sananlaskujen antama kuva tyhmästä otuksesta on väärä, aaseilla on hyvä oppimiskyky ja itsepäisyyttä voidaan pitää todisteena omasta tahdosta. Monet aasit ovat lähtöisin alueilta, joilla on maanjäristyksiä ja aasit tunnustelevat jaloillaan tukevaa jalansijaa. Siksi monet aasit eivät mielellään mene kuljetuskärryyn, jonka lastaussilta joustaa.
Kesy aasi tyytyy niukkaankin ravintoon, se syö ohdakkeita ja piikkisiä pensaita, ainoastaan juomavetensä kanssa se on tarkka. Vesi ei saa olla likaista, mutta niukka suolaisuus ei haittaa. Aasit kommunikoivat kuuluvilla ii-aa-huudoilla. Äänen täytyy olla kuuluva, jotta aasi pystyy kommunikoimaan kaukana olevien lajitovereidensa kanssa.
Aasit voivat elää vanhoiksi, jopa silloin kun ne joutuvat tekemään ankaraa työtä. Tiedetään aaseja, jotka ovat eläneet 40–50-vuotiaiksi ja pysyneet loppuun saakka työkykyisinä.
Eurooppalaiset muodot poikkeavat melko lailla eteläisistä aaseista. Egyptiläinen aasi on sopusuhtainen, temperamenttinen ja poikkeuksellisen voimakas, joka ei jää paljoa suorituksissa jälkeen edes hevosesta. Aasit soveltuvat myös ratsuiksi, ne kulkevat verkkaisesti ja laukkaavat pehmeästi. Monet lajit osaavat myös luonnostaan tasakäynnin. Aasirotuja on monen kokoisia, Kreikassa ja Espanjassa on pieniä aaseja. Kookkain aasirotu on jalostettu Etelä-Ranskassa: Poitoun aasien oriiden säkäkorkeus on yli 150 senttiä. Tavallinen työaasi on keskikokoinen, lihaksikas, kestävä ja vähään tyytyvä. Kesyissä aaseissa on perin vähän luonnonvaraisten sukulaisten hurjuutta ja rohkeutta, tosin sen ajoittainen jääräpäisyys viittaa alkuperäiseen luonteenpiirteeseen. Aistit ovat yhtä hyvin kehittyneet kuin villinkin aasin.
Sananlaskujen antama kuva tyhmästä otuksesta on väärä, aaseilla on hyvä oppimiskyky ja itsepäisyyttä voidaan pitää todisteena omasta tahdosta. Monet aasit ovat lähtöisin alueilta, joilla on maanjäristyksiä ja aasit tunnustelevat jaloillaan tukevaa jalansijaa. Siksi monet aasit eivät mielellään mene kuljetuskärryyn, jonka lastaussilta joustaa.
Kesy aasi tyytyy niukkaankin ravintoon, se syö ohdakkeita ja piikkisiä pensaita, ainoastaan juomavetensä kanssa se on tarkka. Vesi ei saa olla likaista, mutta niukka suolaisuus ei haittaa. Aasit kommunikoivat kuuluvilla ii-aa-huudoilla. Äänen täytyy olla kuuluva, jotta aasi pystyy kommunikoimaan kaukana olevien lajitovereidensa kanssa.
Aasit voivat elää vanhoiksi, jopa silloin kun ne joutuvat tekemään ankaraa työtä. Tiedetään aaseja, jotka ovat eläneet 40–50-vuotiaiksi ja pysyneet loppuun saakka työkykyisinä.